"Suomennetaan ja toimitetaan Mark Twainin parhaat lauseet ja tarjotaan niitä kustannettavaksi", aforisti Lassi Kämäri ehdotti joulukuussa 2011. Innostuin saman tien. Olin juuri viimeistelemässä aforismikokoelmaani Vastalauseita, joten oli mukava saada ajatukset välillä pois omista lauseista.

Aloin poimia sopivia lauseita Mark Twain Quotations -sivustolta. Näkökulmani selvisi nopeasti: lauseiden olisi tyyliltään sovittava Häijyjen ajatusten sanakirjaan, johon ihastuin 1980-luvun alussa. Moni hauska mutta mitäänsanomaton lause jäi pois kokoelmasta.

En ole koulutettu suomentaja. Jaksan kuitenkin pyöritellä lyhyitä lauseita päässäni päiväkausia, joten englanninkielisistä lauseista näpräytyy lopulta kelvollisia, jopa julkaisukelpoisia. Ainakin toisinaan. Joku suomentaja pohtisi, miten Twain kirjoittaisi suomeksi 1800-luvulla. Toinen ehkä miettisi, miten Twain kirjoittaisi nykysuomeksi. Minä taas halusin kirjoittaa Twainin ajatukset omalla niukalla tyylilläni, ennemminkin tulkita kuin suomentaa. Vähensin alkuperäisten lauseiden maalailua ja toistoa, tiivistin enemmän kuin juuri kukaan kehtaisi. Jätin pois sanat "kaikki", "joku", "aina", "usein", "ei koskaan", usein myös "ihminen".

Muutamassa kuukaudessa olin saanut kokoon 550 suomennosta. Yritin parannella tai ainakin muuttaa omiin nimiini myös löytämiäni Twainin lauseiden suomennoksia. Lassi kommentoi ja paranteli suomennoksiani, mutta ilmoitti pian, että hänellä ei ole aikaa jatkaa hankkeessa. Kokoelmaan jäi muutamia lauseita semmoisenaan Lassin suomentamasta Twain-sikermästä.

Raakakäännösten jälkeen kesällä 2012 alkoi lauseiden järjestely. Vastalauseiden joka ikinen lause oli valikoitu "oikealle" paikalle, joten Lassin tuoreen aforismikokoelman Hullun paperit (2011) kannustamana satunnainen järjestys alkoi viehättää. Mutta kun hioin suomennoksia uudestaan ja uudestaan, kokoelma alkoi vähitellen kaivata sisäistä rakennetta. Häijyjen ajatusten sanakirjan tyylinen aiheluettelo olisi ollut helppo mutta mielikuvitukseton ratkaisu, varsinkin kun Twainin lauseita on aiemmin julkaistu usein tiukasti aiheittain jaoteltuina.

Markku Envall opasti kirjasessaan Miten kirjoitan aforismeja, että aforismikokoelman luvut on helpointa jakaa väljän teeman mukaan, kuten minä, sinä, me. Loppuvuonna 2013 jaoin lauseet juuri noihin numeroituihin, mutta nimeämättömiin lukuihin: 1. Ihmissuhteet, 2. Yhteiskunta, 3. Sekalaiset, 4. Twain itse. Lukujen sisällä lauseet olivat satunnaisessa järjestyksessä, lukuun ottamatta aloittavaa ja lopettavaa lausetta. Samantyylisiä lauseita pystyi ripottelemaan eri lukuihin liiallisen toiston välttämiseksi. Pieni järjestys jäntevöitti kokonaisuutta.

Käsikirjoitusta kommentoineet ehdottivat, että suomennokset voisi julkaista rinnakkain englanninkielisten lauseiden kanssa, jotta lukija voisi vertailla suomennoksia. No ei. Karut suomennokseni toimivat varmasti paremmin ilman vertailua alkuperäisiin. Sitä paitsi ohuempi kirja on parempi. Voisin kuitenkin laittaa alkuperäisten lauseiden kokoelman joskus ilmaiseen PDF-jakoon, jotta kiinnostuneet voisivat ihmetellä suomennoksieni pätemättömyyttä.

Kokoelman työnimi oli ensin Twainismeja, ja pisimpään se oli Lassin ehdottama Kaksipiippuisia. Monimerkityksellinen nimi maistui hyvältä, kunnes alkoi tuntua, että se saattaisi antaa vääriä mielleyhtymiä Twainin pakinakokoelmaan Kaksipiippuinen juttu ja muita merkillisiä tarinoita.

2013 keksin twainmaisen mahtipontisen ja rönsyilevän nimen Sopimattomia elämänohjeita ja muita tölväisyjä. "Sopimattomia" muistutti Stanislaw Jerzy Lecin Siistimättömistä mietelmistä; "elämänohjeita" kokoelmasta More Maxims of Mark (1927), jossa oli satakunta samaa lausetta. Nimessä on itseironiaa: opettavaiset, korulauseiset elämänohjeet ovat joistakuista oikeita aforismeja; meistä toisinajattelijoista elämänviisausaforistiikka on kirosana. Lauseiden tyyliä ja asennetta kuvaava "tölväisyjä" tippui nimestä viimeisenä tiivistyksenä.