Satuin hissiin kahdestaan NN:n eli naimaikäisen neidin kanssa. En tietenkään vahingossa, vaan olin seurannut sitä pari korttelia ja ajoittanut tarkasti, että satuin samaan hissiin.

– Sä olet etäisin nainen, jonka tiedän, sain sanotuksi.

– Ai mitä, se sanoi ja tekohymy hyytyi.

– Maailmassa on muutama nainen, joka voisi viettää aikaa tämmöisten miesten kanssa. Vaikka mä olisin maailman viimeinen mies, sä et kuuluisi siihen joukkoon.

– Et sä tunne mua.

– Susta säteilee, että mun on turha yrittää.

– Yritätkö sä iskeä mua?

Sain haettua NN:n tanssimaan yhden kerran illan aikana. Teoriani saattoi olla alun perin väärä, mutta se muuttui paikkansa pitäväksi: NN ei halunnut enää olla missään tekemisissä minun kanssa.

Puhun harvoin, silloinkin väärässä paikassa. Olen oppinut, että en opi.