Satuin hissiin kahdestaan NN:n eli naimaikäisen neidin kanssa. En tietenkään vahingossa, vaan olin seurannut sitä pari korttelia ja ajoittanut tarkasti, että satuin samaan hissiin.
– Sä olet etäisin nainen, jonka tiedän, sain sanotuksi.
– Ai mitä, se sanoi ja tekohymy hyytyi.
– Maailmassa on muutama nainen, joka voisi viettää aikaa tämmöisten miesten kanssa. Vaikka mä olisin maailman viimeinen mies, sä et kuuluisi siihen joukkoon.
– Et sä tunne mua.
– Susta säteilee, että mun on turha yrittää.
– Yritätkö sä iskeä mua?
Sain haettua NN:n tanssimaan yhden kerran illan aikana. Teoriani saattoi olla alun perin väärä, mutta se muuttui paikkansa pitäväksi: NN ei halunnut enää olla missään tekemisissä minun kanssa.
Puhun harvoin, silloinkin väärässä paikassa. Olen oppinut, että en opi.
Kommentit