Heroes-tv-sarjan ensimmäisen jakson perusteella ei vielä tiedä, ovatko sankarit lintuja vai kaloja, paitsi että ainakin yksi on lintu. Onko Heroes satiiri kiireisestä nyky-yhteiskunnasta, ajanhallinnan sankareista, joiden elämänrytmiä eivät määrää kellot, kalenterit, sydämentahdistimet, postiluukun kolahtaminen?

Särkymätön Claire osaa palata ajassa taaksepäin minuutin pari ja siten palauttaa ennalleen rikkoutuneet jäsenensä, lihaskudoksensa, solunsa. Näkijä Isaac käy tulevaisuudessa silmänräpäyksessä, niin että mieleen jää kuva, jonka voi maalata. Ei putoaminen mitään vaan se äkkipysäys: lentäjä Nathan osaa hidastaa äkkipysäyksen aikaa ja näyttää siksi osaavan lentää. Aikamatkaaja Hiro lienee suvereenein kaikista.

Toinen teoria: sankarit pelastavat maailman, siis Amerikan, terroristeilta. Hiro ilmestyi maapallon toiselta puolelta keskelle New Yorkia saamatta teleporttikieltoa Amerikkaan, minkä jälkeen rajavalvontaa tiukennetaan. Nathan harjoittelee lentämistä pilvenpiirtäjiä vasten oppiakseen terroristien tavat. Isaac näkee tulevaisuuden terroristi-iskut, mutta ei opi mitään näkemästään ja valitaan presidentiksi. Claire värvätään haavoittumattomana sotimaan Irakiin.

"Tavallinen ihminen pystyy ihmeellisiin tekoihin." Ainakin minä pystyn, enkä edes pidä sarjan temppuja ihmeellisinä. Illalla suljen silmäni toivoen väsymyksen menevän ohi, ja kun avaan silmäni, aika on hypännyt kahdeksan tuntia eteenpäin. Aikapyrähdyksen aikana myös lentelen toisinaan ja näen tulevaisuuteen. Joskus olen repinyt hampaat suustani, mutta aina ne ilmestyvät takaisin. Jotkut kuulemma löytävät itsensä oudoista paikoista avattuaan silmänsä, mutta itse osaan hallita vain aikaa.

Uhosin lopettavani tv-sarjojen katselun, mutta pitänee harkita vielä videon ajastamista. Heroes – kaistan polttoainetta, höpönlöpöä.