[Yritys määritellä lähtökohtia ja vakuuttaa itselleni, että narinoita kannattaa jatkaa.]

Tämä on narinoiden lyhyt lukuohje, niin kuin monimerkityksisen sanan jälkeen voi olla sulut, joiden sisällä on "lue" ja kaksoispisteen jälkeen kirjoittajan tarkoittama merkitys.

Narinat ovat palasia, siruja. Ne eivät kerro mistään kaikkea vaan kaikesta jotain. Ei voi sanoa, että tässä on tämä vaan tässä on tästä. Vaikka otsikko on perusmuodossa, se pitää lukea elatiivissa: uusi aloitus luetaan uudesta aloituksesta. Yhdellä hetkellä olen ajatellut, että tämä voisi olla näin; kohta se voikin olla aivan toisin.

Olen osaavinani muutaman tyylin ja sotken niitä. Esseitä, monologeja, kielipakinoita, satiireja, parodioita, aforismeja, vitsejä, pamfletteja, kaskuja - lauseita, kappaleita, narinoita.

Tunnustuksia matkalta sisimpääni, alasti riisuttuuun minuuteen: tämä on egorippi, egotrippi, egostrippi. Yritän selvittää, miksi synnyin, olettaako joku (jumalolento?) minulta jotain, minne menen kuoleman jälkeen - ja onko sillä väliä. Pohtivatko muut samoja kysymyksiä? Pitäisikö minun olla sosiaalisempi? Olen out-istinen, ulkona kaikesta.

Tahdon saada valmiiksi aloituksen, mutta en tahdo saada sitä. En pääse mihinkään ilman aloitusta. Nyt minulla on aloitus. Siitä ei pääse mihinkään.

Kun kirjoittaja ryhtyy sanoista tekoihin, hän aloittaa blogin.