"Erottaudu kunnon kansalaisista."

Piiloanarkisti, tyyliin Yes Men. Koulussa pidin hakaneulaa piilossa takin sisäpuolella, kotona kuuntelin punkkia, pogosinkin, kun kukaan ei nähnyt.

Epäuskova, uskomaton. En kiellä henkiolentoja, en vain sokeasti usko niihin. Uskon epäileväni. En ole jaksanut selvittää, mitä agnostikko tarkoittaa. Erosin kirkosta saatuani vakituisen työpaikan, koska en halunnut maksaa kirkkoveroa.

Ympäristöpassivisti. Keksin ikivihreitä sanoja, jopa teonsanoja, mutta teot eivät luonnistu. Ihmettelen miksi pitäisi olla tehokkaampi, ostaa ja omistaa enemmän. Elämä voittaa, kun ihminen häviää.

Luuloterve. En syö lääkkeitä, en käy lääkärissä, en pidä sairaslomia. En pidä steriileistä huoneista enkä itseni pistelystä. Kun sattuu ja kivistää, ainakin tuntee elävänsä.

Tunneälytön, tunnetyhmä, jotain siltä väliltä. En ymmärrä ihmisiä. Yksinoleilija, läheisriippumaton, en mikään pariutumisviettelijä. Elämäni keskipiste on marginaalissa. Viimeiset vuodet, vuosikymmenet aion asua yksin kaukana kaikesta, kaikista. Jo pienenä minut opetettiin iloitsemaan yksin: Olé hiljaa!