"Kautta maailman tarjoavat ainoaa oikeaa - suoraa." (Hannu Paronen)

Tiedämme maailman tapahtumista, toisista ihmisistä, kulttuureista enemmän kuin koskaan ennen. Mutta ymmärrämmekö toisiamme yhtään paremmin kuin sata vuotta sitten?

Nytkö pitäisi valita sananvapauden ja uskonnon kunnioittamisen väliltä? Tue Tanskaa, puolusta vapaata maailmaa -logoja näkyy siellä täällä blogeissa. Milloin asioista tuli ehdottomia totuuksia? Eikö vastakkainasettelun aika olekaan ohi?

Lain mukaan uskonrauhaa rikkoo se, joka häiritsee uskonnonharjoitusta. Esimerkiksi kissanristiäisiä? Jaakko Heinimäki kirjoitti Hartauskirjassaan:

"Keskiajalla elänyt dominikaaniveli Mestari Eckart sanoi, että jumalanpilkka on mielikuvajumalan naurettavuuden osoittamista ja sellaisena oikean Jumalan ylistämistä. Yleensä jumalanpilkkana pidetty toiminta ei ole Jumalan, vaan joidenkin tekohartaiden ilmiöiden pilkkaamista. Niissä usein onkin naurun aihetta."

"Muslimit sitä ja muslimit tätä." Kaikki pistetään samaan koriin, vaikka vain 0.01 promillea kiihkoilisi - tosin tuleehan tuostakin 10.000 muslimia. Joukkoon tarvitaan vain kourallinen mielenvikaisia tappajia, niin jälki voi olla ikävää.

Pitäisikö olla hyvillään vai peloissaan siitä, että Erkki Tuomioja mainitaan englanninkielisen Wikipedian Muhammedin pilakuvat -artikkelissa? Tuomiojan blogissaan julkaisema kommentti mainitaan Viralliset hallitusten vastaukset -otsikon alla. Nytkö blogeista on tullut virallisia tiedotuskanavia?

Voima julkaisi Harold Pinterin joulukuisen Nobel-kiitospuheen, jossa hän vaati Bushia ja Blairia kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen. Julkaisiko kotimainen valtamedia tekstiä? Nyt sitten höpötetään sananvapaudesta.