Kahden viikon ajan olen syventynyt taas kerran Stanislaw Jerzy Lecin aforismikokoelmaan Vastakarvaan. Kirjoitin sen uusintapainoksesta arvioinnin ja valitsin 20 Lec-suosikkiaforismiani; molemmat julkaistaneen piakkoin Aforismiblogissa. Suomensin valikoimaan myös kaksi aforismia englanninkielisestä Unkempt Thoughts -kokoelmasta.

80-luvulla keksin aforismin: "Keskiaika oli pimeä lukuun ottamatta noitarovioita." Olin ylpeä oivalluksesta, mutta se oli kuin olikin alun perin Lecin, joka sanoi sen napakammin ja yleispätevämmin: "Roviot eivät valaise pimeyttä." Niin se käy, kun lukee ahmimalla eikä vaivaudu sulattamaan kaikkia lauseita: jotkin jäävät alitajuntaan ja ponnahtavat sieltä myöhemmin, niin että niitä voi erehtyä pitämään omina. Lecin jälkeen on hiljaista, vähän uutta sanottavaa.

Olen myös alkanut koota Lec-pastissejani aforismisikermäksi. Vuosien varrella olen puolivahingossa lainaillut Lecin oivalluksia, mutta nyt rakentelen tarkoituksellisesti uusia väännelmiä klassikoista. Julkaisen sikermän Arinassa, kunhan se valmistuu, toivottavasti alkuvuonna.

Tämä blogikirjoitus on neljäs tulos Lec-harrastuksestani - tai pitäisikö sanoa Lec-elämänkatsomuksestani. Harrastus kuulostaa ajanvietteeltä; Lecin aforismit sitä vastoin ovat muokanneet arvojani ja asenteitani perusteellisesti yli 20 vuoden ajan.