Maailman voi jakaa lokeroitaviin ja lokeroimattomiin asioihin. Vaikka keksin omia lokeroita, kategorioita, periaatteessa vastustan lokerointia, varsinkin toisten tekemät rajaukset ärsyttävät.

Esimerkiksi kahtiajako pinnallisuus vastaan syvällisyys on keinotekoinen, vähän kuin viihde vastaan taide. Eihän rajoja voi määritellä.

Mielikuvatkin ovat ristiriitaisia. Eikö pinnallinen ole ihonmyötäinen, virtaviivainen, herkkä kosketukselle, nopeasti reagoiva, avoin, raikas? Eikö syvällinen taas ole raskas, hidas, sulkeutunut, umpimielinen, tunkkainen?

Kaukaa katsoen pinnallinenkin näyttää syvälliseltä, läheltä katsoen syvällinenkin pinnalliselta.

Pinnallinen koristelee ulkokuorensa, syvällinen kehittää itseään sisäisesti, sydäntään tai aivojaan. Mutta kun isosydäminen tirskauttaa kyyneleen tai isoaivoinen laukaisee nokkeluuden, eikö se pinnallista?

Pinnallinen vene on nopea; raskassoutuisuus hidastaa menoa.