Pidetty. Ylitöissä.

Kolmekymppisenä päätin jääväni eläkkeelle kuusikymppisenä. En osannut kuvitella haluavani jatkaa työntekoa yhtään vanhempana. Tavoitteeni oli vaatimaton, jääväthän suomalaiset muutenkin eläkkeelle keskimäärin 59-vuotiaina. Sitä paitsi minulla on sukurasitteita, jotka todennäköistävät ennenaikaista sairaseläkettä.

Korvaamaton. Tekemiään vahinkoja.

Kolmevitosena aikaistin tavoitettani: halusin eläkkeelle 55-vuotiaana. Neljänkympin kieppeillä tuntuu nyt siltä, että olisi mukava eläköityä jo viisikymppisenä. Mitenkähän viiden vuoden päästä?

Uskollinen. Tavoilleen.

Jos lamapelote ei syö säästöjäni, saatan liukua töistä pikkuhiljaa: lyhentää työviikkoa, pitää muutaman kuukauden sapatin, "opiskeluvapaan". Vapaaehtoistyökin kiinnostaa, vaan ei vapaa-ajattelu: vaihteeksi jotain mikä ei vaadi päätä.

Vanhemman asiantuntijan tittelin haltija. Vai sittenkin vanhemman asian tuntijan?