Aforistikko loi maailmoja muutamalla sanalla. Hänen esikoisluomuksensa oli mietekokoelma Maailma on sama - Muunnelmia Samuli Parodisen kahdesta ajatuksesta.

Tämä 40-sivuinen kirjanen sisälsi kuusi varsinaista aforismia sekä esipuheen, joka sekin oli kuitattu aforismilla. Jokainen aforismi oli numeroitu, jokainen numero ja aforismi oli omalla lehdellään. Näiden 28 sivun lisäksi kirjasessa oli kaksi alkulehteä ja neljä loppulehteä.

Nyt tiettävästi ensimmäisen kerran julkaistaan esseen sisällä kokonainen, lyhentämätön aforismikokoelma:

Aforismi on tämmöinen mietelause.

Kirjoitettuani viisikymmentä blogimerkintää voin alkaa miettiä.

Mietittyäni asiaa viisikymmentä vuotta voin sanoa.

Englannin sanasta maailma. Ei tarvita paljon älliä.

Ei Jumala tiedä. Myy sitä meinä.

Emme ole tietävinämme. Jumala siittää Myytä.

Emme jumaloi siittämistä. Myymme tietoamme.

Kokoelma teki kirjapainon historiaa: siinä oli yhtä monta sivua kuin sanaa, pois lukien kirjan nimi, tekijä ja kirjapainotiedot. Hiotun kokoelman jälkeen Aforistikko ei jaksanut keskittyä kuin pariin kirjalliseen työhön.

Hän loi ytimekkään kirja-arvostelun: "Hemingwayn Äijänkäppänä ja meren tapainen on runo, novelli, romaani - yhtä suurta aforismia." Blogikirjoittamisen ääkköset -blogiin hän kommentoi: "Substantiivi on substantiivi, mutta verbi ei ole verbi." Hän kirjoitti myös ihmissuhdepamfletin: "Me miehet olemme sikoja. Onneksi naiset ovat sodomisteja."

Loppuaikoina Aforistikon sydän alkoi lyödä aforistisen katkonaisesti. Hänen viimeiset sanat olivat: "Minä elän." Likellä ollut kustantaja ryhtyi postuumista toimeen ja julkaisi Aforistikon kirja-arvostelun, kielitieteellisen lausunnon, pamfletin ja viimeisen aforismin 30-sivuisena kirjasena.

Tämä Muu tuotanto - Sanakirja oli taitettu ennen näkemättömästi: kaikki neljä kirjoitusta oli numeroitu, jokainen numero ja kirjoitus oli omalla lehdellään, numerolehden jälkeen oli yksi välilehti. Näiden 24 sivun lisäksi kirjasessa oli alkulehti ja kaksi loppulehteä. Kokoelmassa oli taas yhtä monta sivua kuin sanaa.

Arvostelijat ihastuivat Muuhun tuotantoon. Varsinkin kuoleman hetkellä annettua aforismia ylistettiin. On vanha paradoksi sanoa eläessään Minä kuolen ja kuollessaan Minä elän, mutta kuinka totta se onkaan tässä tapauksessa. Retorinen "Minä minä elän?" on filosofian ikuinen peruskysymys.

Aforistikon molemmat kirjaset julkaistiin Koottuina teoksina, 70-sivuisena elämäntyönä. Aforistikon ajatukset ovat kuolemattomia, koska harvat lukevat niitä. Sadan vuoden päästä joku löytää Kootuista teoksista tuoreita, eläviä ajatuksia. Sitä vastoin Wilden, Shaw'n, Lecin aforismit kuluvat käytössä, niiden tuoreus katoaa, ne kuolevat aikanaan selviöinä pois.