Aamuyöllä päässäni alkoi kauhunovellien tosiaikainen kirjoituskilpailu. Stephenkingit ja clivebarkerit lukeneena tunsin kuviot: piti luoda epätavallisen piinaavia tilanteita ja yllättää lopussa.

Ensimmäinen yllätys oli se, että luiskahdin heti sisään ensimmäiseen tarinaan, kertomaan sitä minä-muodossa päähenkilönä. Kun tapahtumat imaisivat, tarinan tai paikan nimi taikka edes oma nimeni eivät tuntuneet tärkeiltä.

* * *

Astuessani hotellin saunarakennukseen näin pyyhkeeseen kietoutuneen hymyilevän naisen, arvatenkin ulkomaalaisen, joka meni naisten pukuhuoneeseen. Olin istunut lauteilla yksin viitisen minuuttia, kun nainen ilmestyi saunan ovelle. En ole juttumiehiä, mutta menin tavallistakin sanattomammaksi. Ulkomaalaiset kai luulevat kaikkien saunojen olevan yleisiä, ajattelin.

Sanattomien löylyjen jälkeen menin uimaan kuun valaisemaan jokeen. Nainen seurasi minua veteen oudon vetävin askelin. Pimeässäkin näin hänen heinäsirkkamaisten jalkojensa läiskähtelevän vedessä. Kun yritin katsoa naista tarkemmin syrjäsilmällä, hän näytti ikiaikaiselta olennolta, mutta veden pinnasta heijastui vanha noita-akka, ilmeisesti hänen todellinen kuvansa.

* * *

Toinen tarina alkoi, kun olin nukahtamaisillani hotellin mökissä. Etkö tule mukaan, kuulin jonkun huutavan ulkona. Eikö täällä saa nukkua, kirosin nostaessani pääni tyynystä. Ikkunasta näin, että jokaisen mökin ulkopuolella seisoi mies.

Kuin yhteisestä merkistä kaikki miehet lähtivät yhtäkkiä kävelemään kohti metsää. Minne helvetin salaseuraan olen eksynyt? Onko joukkopsykoosi vallannut kaikki? Halusin palata sänkyyn, mutta jalkani vetivät väkisin ovelle, metsään.

* * *

Jokin naksahti päässäni. Siihen loppui kolmas tarina. Sen täytyi olla kaikista kammottavin, koska unohdin sen saman tien: alitajunta yritti suojella minua sen muistolta. Aavistin tarinan toistuvan vielä, vaikka en ollut edes varma, oliko se oikeasti loppunutkaan. Tarina liittyi kesälomaan, kelloista ja aikatauluista luopumiseen, sisäisen kellon seisahtumiseen. Viimeinen tarina alkoi näin:

Jokin naksahti päässäni.