"Niin, pelasta maailma
tee se jo tänään
tee jotakin mahdotonta"
(CMX: Pelasta maailma)

Maailma kylässä -festivaaleilla tulee aina hyvä mieli: hyväntahtoisia ja hyvää tekeviä riittää, vaikka jokaisella tuntuukin olevan oma aatteellinen seura.

Valkolaisten suhteellinen määrä kylässä taitaa pienentyä vuosi vuodelta. Hyvä että maahanmuuttajat lisääntyvät, mutta ongelma on tuttu: ne puuttuvat, joiden tarvitsisi eniten avartaa asenteitaan.

Mietelauseiden tekijöillä näyttää töitä riittävän, ainakin keksimään mottoja ja markkinointilauseita yhdistyksille ja järjestöille. "Lisääkö tuska tietoa?" kysyivät Animalian mainokset. "Osta tavara, jolla on tarina", mainosti Kierrätyskeskus. Ilotaloistako tarinatupia?

"Tietokilpailut ovat viihdettä, vailla ympäristö- ja ihmisoikeuskysymyksiä", mietelmöin joskus. Ilokseni olin väärässä: kylän ihmisoikeuspelissä kysyttiin muun muassa maailman lapsisotilaiden määrää.

Lähes joka toinen koju myi ruokaa; tarjolla oli vapausperunoitakin (freedom fries). Lienee helpompi suvaita ensin vieraita ruokia, jopa ihastua niihin – ja sitten tutustua kyseisten maiden ihmisiin.

Kari Tapion laulama Olen suomalainen -piisi särähti korvaan. Kuinka sen tulkitsi monikulttuurinen yleisö, sopiko se erilaisuuden suvaitsemisen teemaan? Pitäisikö suvaita myös samanlaisia?

Edelliset kyläjaaritteluni: Maailma ähkylässä (2006), Maailma kävi kääntymässä (2005).