Minä mikään persoona, vähiten ensimmäinen.

Niin huomaamaton, että huomaavaisuus menee hukkaan.

Tiedostaa tekemänsä vaikutuksen, luonteva muuttuu teeskentelyksi.

Osata nauraa itselleen. Silloinkin kun tuntee olevansa oma itsensä.

Elämäni tarina: toistuvasti epäonnistuvat yritykset keskustella, itseni kanssa.

Päiväkausia muotoilen yhtä lausetta, ilmaisurajoitteisuuttani.

On sanomani selvää vain niille, joille se on sanomattakin selvää.

Ajatus niin yksin-, siis ainutkertainen.

Uutuudenviehätys? Pikemminkin tutun muunnelman.

Kaikkeen tottuu, se vasta lannistaa.