"Imperfektionisti oli täydellinen", tiesi Julkku tiedottaa aikanaan. Koska täydellisyyttä ja täyteyttä ei ole käsitelty missään täydellisesti, pyrin edes tyhjentävään, tosin en täysin tyhjentävään alustukseen.

"Täysissä sielun ja ruumiin voimissa." Voisi tietysti arvuutella, miten täydet voimat mitataan, mutta se on sivuseikka: huhut sielun olemassaolosta ovat vahvasti liioiteltuja, joten jos väittää olevansa täysissä sielun voimissa, on hoidon tarpeessa.

"Täyttä ymmärrystä vailla." Eihän kellään voi olla mistään täysi ymmärrys. Jos luulee olevansa täysin oppinut, on vain kadottanut kyvyn oppia, luovuuden. Täysin oppinut, paitsi sitä, että ei voi olla. Jokainen kirjan lukenutkin uskoo olevansa kirjanoppinut, vaikka olisi lukenut vanhan painoksen tai huonosti käännetyn version. Moni on sitä paitsi vain lukenut tiivistelmän tai katsonut elokuvan.

"Täydelliset naiset." Aina jossain on joku täydellisempi, ilman lisätäytettäkin. (Täytekakku on muuten täysin puolitekoinen vitsi: täytekaakku-sanassa on enemmän täytettä.) Jos on alallaan paras, suoritusyhteiskunta edellyttää, että huomenna on parempi – tai että alaa on laajennettava. Parhaus on menettänyt arvostustaan: ei sitäkään kuunnella, jonka kehutaan olevan paraskin puhuja.

Onko täpötäynnä tai piripinnassa enemmän täynnä kuin täynnä? Kassin voi tunkea täyteen pulloja, mutta aina sinne vielä yksi mahtuu. Pullolleen täytetty kassi on vain enemmän pullollaan. Pullot voivat olla myös typötyhjiä: tyhjyys ja täyteys ovat sisäkkäisiä käsitteitä eivätkä sulje toisiaan pois. Avaruus on keskimäärin tyhjä, mutta yksi planeetta on täynnä tyhjäpäisiä asukkaita, jotka ovat itseään täynnä – varsinkin naiset, paitsi jos antavat.