"Olen nähnyt kotimaisen aforistiikan tulevaisuuden, ja se olen minä."

Lomalla pitäisi rentoutua, mutta keksin kesäprojektin: kokoan kirjan aforismeistani. Ehtona on se, että kesällä on tarpeeksi sateisia tai viileitä päiviä, joina voin perustellusti nyhjätä sisällä koneen ääressä.

Raaka-aineeni ovat 600 blogissa julkaistua ja 1000 julkaisematonta aforismiani. On mistä kasata kelvollinen 300-400 lauseen kokoelma. En ole kirjailija, mutta jotain vikaa täytyy olla, kun viime puolen vuoden aikana päähäni on pälkähtänyt leikitellen 1000 aforismia, eikä vauhti tunnu hidastuvan.

Jo viime vuonna uskottelin, että minulla olisi ainekset omaan kokoelmaan. Nyt kun aforismeja on kolminkertainen määrä, alkaa erottaa hyvät latteista tokaisuista ja kevyistä sanaleikeistä. Laadun takaamiseksi voisi koota 400 lausetta ja pyytää puoliammattilaisia karsimaan huonoimmat sata pois.

On mukava tunnistaa oma laadukas lause. Aina on neuvottu karsimaan, ja olenkin karsinut sanoja ahkerasti. Vihdoin oivalsin, että on tärkeämpää karsia lauseita. Markku Envall varoitti Suomalaisessa aforismissa, että sovinnaisen viisauden vastakohdista saadaan kalvenneita paradokseja, joita ei voi pitää aforismeina. Olen hulluna paradokseihin, mutta nyt osaan välttää ilmiselvimpiä.

Yritän vielä pysyä nahoissani, vaikka hyvänä päivänä sanailen suohon kenet tahansa. Omahyväilystä tulee vain sanomista ("Taas sillä heittää päästä"), mutta ainakin tästä hetkellisestä mahtiolosta riittää muistelemista pitkään. Kun on aina istunut hiljaa takarivissä, on aika nousta ylös ja sanoa, mitä on ikänsä hautonut. Kohta tulee lauseita, joita muistelette vielä kuolinvuoteellanne!