Neil Young rokkasi eilen Helsingissä. Yli puolet kappaleista oli 60–70-luvun taitteesta, Harvest-levyltä (1972) ja vanhemmilta. Mitähän mietti laulaessaan nyt 62-vuotiaana: "Old man take a look at my life I’m a lot like you."

Soittamatta jäivät rakastetuimmat rokkijyrinät, varmimmat kliimaksit: Like a Hurricane, Hey Hey My My, Rockin' in the Free World. Kitarasooloja oli kuitenkin onnistuneesti ujutettu vanhojen balladien rokkaavampiin versioihin (I've Been Waiting for You).

Maailman ensiesityksen saanut Just Singing a Song Won’t Change the World vastasi Eppu Normaalin vanhaan kysymykseen: "Luuletko että kitaraa soittamalla voi parantaa maailmaa?"

Lukiessani arvosteluja harmitti, että jätin konsertin väliin. Olisi varmaan ollut erilaista istua huutamassa ja taputtamassa tuhansien Niilo-fanien keskellä kuin kuunnella ja katsoa piisien konserttiversioita YouTubesta. No, säästin 70 euroa ja sain silti aiheen tähän kirjoitukseen. F*!#in' Up!