Näin enkelin paikallisjunassa. Se istui omissa vaatimattomissa oloissaan, napit korvissa otti käskyjä vastaan kaukaa, seurasi molemmilla puolilla istuvien pikkulasten touhuja. Sen hypnoottiset silmät näkivät lasten sieluun.

Kun enkelin suu väliin virnistyi lempeään hymyyn, huomasin sen muistuttavan Siiri Nordinia, mutta ilman rock-videoiden räikeitä ehosteita. Siiri on kuulemma naisen kanssa naimisissa; semmoinen sopisikin enkelille.

Enkeli uskoi olevansa näkymättömissä, eiväthän tavalliset ihmiset näe enkeleitä, vaikka joka toinen sanoo uskovansa niihin. Hymy välitti lapsille tunteen, että lähellä on suojelija, joka katsoo perään.

Ehkäpä onkin olemassa Jumala, joka loi minutkin huomaamattomaksi. Takapiruna voin vaivattomasti seurata niitä, jotka seuraavat toisten tekemisiä. Niin huomasin enkelinkin. Itse taas olen ilmaa enkeleillekin.