Tässä kaksi tankaa ja haikua Runotorstain aiheesta matka.

"Minne matkalla?"
Liftari vain hymyili
peukku pystyssä.
Jatkoin matkaa ja huusin:
"En nyt mene taivaaseen!"

Kastemato ui
asfaltille sateella
ja kuivui siihen.
Oliko tarkoituskin?
Ei päätä eikä häntää.

Ruumissaatosta
ei ilveelläkään puutu
sielun paatosta.

Ei tehnyt koskaan
hän retkeä itseensä.
Puuttuivat eväät.

Puolet runoyritelmistäni syntyvät epäonnistuneiden aforismien pohjalta. Niin tänäänkin. Viime viikkoina olen selitellyt kiusallisen paljon kirjoituksiani, ajatuksenjuoksuani, -kompasteluani. Senköhän takia kirjoituksiani on kommentoitu enemmän kuin kuukausiin.

Keskustelu avartaa mukavasti. Pienenä minulle tiuskittiin, että älä selitä. Opin sitten hiljaiseksi: kun sanomaani ei ymmärretty, mumisin että ei se niin tärkeää ollutkaan.