- Onko teillä Erno Paasilinnan kirjoja?
- Olisi kolme Arto Paasilinnaa.
- Otan sitten ne.
- Laitanko pakettiin?
- Ei tarvitse, luen ne täällä.

Sanovat että lukeminen kannattaa aina ja kauppa se on joka kannattaa. Mutta käytettyjen kirjojen kauppa ei näytä kannattavan. Minäkään en paljon ostele, vaan kiertelen, selailen, vertailen eri divareiden valikoimia. Kun löydän kiinnostavan kirjan, laitan nimen muistiin ja käyn lainaamassa sen kirjastosta. Divarit ovat kuitenkin lempipaikkojani kirjastojen jälkeen.

Ostan kiinnostavan kirjan jos 1) se on niin vanha tai harvinainen, että sitä ei ole kirjastossa; 2) sitä ei ole lähikirjastossani ja sen ostaminen tulisi halvemmaksi kuin kirjaston 50 sentin varausmaksun maksaminen muutaman vuoden välein; tai 3) se on hyödyllinen hakuteos tai ajatuskokoelma, jota haluan selailla usein.

Helsingin Antikvariaatissa useimmat kai katselevat kirjahyllyjä ja muita huonekaluja; minä silmäilen vain kirjoja. Jos myyjä kysyisi, millainen hylly minua kiinnostaa, vastaisin että semmoinen, jossa on hyviä kirjoja.

Oikein hävettää, miten halvalla divareista saa joskus kirjoja. Paras löytöni on ollut Samuli Parosen hyväkuntoinen Maailma on sana eurolla. Kuinkahan monen unohdetun kirjoittajan sielu elää divareissa.