Jatkoin lapsuuden muistikuvien kaivelua Elonetissä tänään kolme tuntia. Erikoishaulla "Muu esityspäivämäärä" löytyi kaikki tiettynä vuonna tv:stä tulleet elokuvat. Varhaisimmat elokuvamuistoni liittyvät seuraaviin teoksiin.

28.9.1975 Hyökkäys erämaassa. John Waynen sukellus lopun kaksintaistelussa innoitti länkkärileikkejämme. Minne muuten hyvät lännenelokuvat ovat kadonneet?

25.5.1975 Kuinka miljoona varastetaan. Peter O'Toolen museovarkaus bumerangin avulla kiehtoi. Myöhemmin nähtynä elokuvan parasta antia on söpö Audrey Hepburn.

14.1.1975 Herra Huu - Jestapa jepulis penikat sipuliks. Laulu jäi mieleen; M. A. Numminen ei tainnut pelottaa lapsia sen enempää kuin Lordi nyt.

11.11.1974 Linnut. Näin vain alun, kun lähdimme pois kylästä kesken elokuvan - mutta kunnioitus lintuja kohtaan jäi. Samoihin aikoihin näytettyjen Noidutun ja Marnien unijaksoista jäi hämäriä muistikuvia, mutta Psykosta ei mitään. Olen blokannut suihkumurhan mielestäni, tai vanhemmat älysivät kerrankin sulkea tv:n alle kouluikäisen nenän edestä.

Kun Linnut uusittiin tv:ssä vuonna 1985, elokuva-arvosteluvihkooni kirjoittamassani syväanalyysissa pohdin, ovatko hyökkäävät (vai sittenkin puolustautuvat?) linnut allegoria ihmisen aiheuttamasta luonnon tuhoutumisesta. Tuona vuonna kirjoitin ruutuvihkollisen arvosteluja näkemistäni elokuvista. Sittemmin itsekriitikkoni poltti vihkon, koska piti sitä yhdentekevänä. Olisipa silloin ollut blogi!

20.7.1974 Fantastinen matka. Mielikuvitusta kutkutti pitkään tämä sukulaisten luona nähty tieteissatu, jossa kutistetut tutkijat ajavat potilaan sisällä sukellusveneellä. Kun elokuva näytettiin uusintana tänä vuonna, se melkein nauratti, koska oli niin huono. Raquel Welch on tietysti magneetti kutistettunakin.

Disneyn piirrosklassikon Lumikki ja seitsemän kääpiötä täytyy olla ensimmäinen teatterissa näkemäni elokuva. Se tuli uusintakierrokselle teattereihin jouluna 1973, joten näin sen ilmeisesti vuonna 1974. Opin jo silloin, että elokuva on lähes aina kirjaa parempi.

Kirjoitin vuosi sitten: "Suomen televisio ei tietääkseni ole koskaan näyttänyt elokuvaa Sinbad ja tiikerinsilmä (1977)." Elonetin mukaan olin oikeassa. Miksi hyviä camp-elokuvia ei arvosteta? Vai emmekö itsekään enää arvosta niitä, kun näemme uudestaan?