Mannerheimin Lastensuojeluliiton tv-mainos pisti miettimään: "Muistatko millaista on olla lapsi?" Mies selittää jotain iäkkäälle isälleen, joka vain tuijottaa tv:tä. Miehen oma lapsi yrittää kysyä väliin, mutta häntäkään ei kuunnella. Mies tiuskaisee lopulta isälleen: "Sä et taaskaan kuuntele."

Kuunteleminen on vaikeaa, minä tiedän, koska en osaa kuunnella. Vielä vaikeampaa on kuullun ymmärtäminen, kaikista vaikeinta siihen reagoiminen ja oman käytöksen muuttaminen. Olen lukenut, että kyse on kommunikoinnin ja psykologian taidoista, joita sosiaaliset ihmiset käyttävät hyväkseen.

Minun korvani vain menevät lukkoon sosiaalisesta paineesta. Kuvittelin, että voisin harjoitella kuuntelemista kuuntelemalla itseäni, mutta lopulta taannuin autistiseksi eristäytyjäksi. Syrjäsilmällä näin toisten aukovan suuta, mutta en enää kuullut heidän sanojaan, koska olin niin keskittynyt sisäisen ääneni änkytykseen.

Seurassa vetäydyn syrjään. En osallistu keskusteluun toteamalla selviöitä. Jos mieleeni tulee sopiva ajatus, odotan jonkun toisen sanovan sen. Lopulta yritän ujuttaa näkökantani johonkin väliin, jos enää ehdin. Usein keskustelu on ehtinyt kaartaa muualle, ja ajatus jää omakseni.

Periaatteesta en toista itseäni. Jos olen joskus jossain seurassa kertonut jutun, yritän olla kertomatta samaa juttua enää koskaan. Tapan meemit syntysijoilleen. Tosin marraskuussa kirjoitin, kenen blogia haluaisin lukea. Vuodenvaihteessa aihe lähti leviämään meeminä. Kerrankin olin (lähes) ensimmäinen, vaikka maailmalla aiheesta on tietysti meemitetty jo useaan otteeseen.