"Koti, uskonto, isänmaa. Korjaan! Asumissuoritekohtaamo, vakaumussuoritetaipumus, suvereenisuussuoriterajaamo." (Bisquit)

Itsenäisyyspäivisin hiljennyn Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta -levyn ääreen. Siinä on suomalaisen elämän kirjo. Tähän on tultu, tähänkö jäädään?

"Isä käskee ja me ryömitään, polvet ruvella möyritään. Kuolemaa ja elämää pelätään, kuolemaa ja elämää pelätään." (Ismo Alanko: Meidän isä)

Kotoa saimme mallin ihmissuhteisiin. Kun olet hiljaa, et paljasta tyhmyyttäsi ja toinen voi vahingossa paljastaa aikeensa. Näytä vakavaa naamaa: elämä on tyhjää, mutta (ääneen) tyhjännaurajia ei suvaita.

"Elämä on ruma, kaunis ja rakas, rikas, rämä, mutta oma." (Ismo Alanko: Rakas, rämä elämä)

Vanhemmilta saimme myös uskontomme: laumasieluisuuden ja hartaan työnteon mallin. Erottautujat ja laiskottelijat eivät pääse taivaaseen. Rahaan uskova MeeWeehen-sukupolvi haluaa sen sijaan yksilöityä, viitata kaikelle kintaalla, jonka sisällä sojottaa keskisormi.

"Toinen käsi utareella, toinen kaukosäätimellä." (Ismo Alanko: Kun Suomi putos puusta)

Isänmaa, mitä se oli? Suomi, maailman kylmin ja harmain maa, on paras meille suomalaisille. 90-luvun laman jälkeen oli niin kiire synnyttää EU-Suomi, että pöllähdimme Brysseliin naama nokisena, kynnenaluset multaisina. Jäikö pesu lapsiveden mukana?

Päivän teemaan sopii myös Sielun Veljien Pohjois-Amerikka -piisi, joka ei valitettavasti ole menettänyt teräänsä: "Pohjois-Amerikan asukkaat ovat päättäneet tuhota maapallon." Nato, eikö se ole sukua meille?