Kuin kaksi lihakimpaleveistosta tai herkullista lihavarrasta nämä jalkani, ne reunimmaiset. Kun kuljen kesät läpeensä pelkät shortshit jalassa, paljaat jalkani saavat omaperäisen mulkonäön.

Jalkani eivät ole pilataideteoksia vaan liikkeessä olevaa jalkotilataidetta, ne muuttuvat alati. Maalla kulkiessa jalkani törmäilevät kiviin ja laudankappaleisiin, hakevat kokemuksia, ovat etsiviä, luovia.

Jokainen naarmu, patti, haava ja arpi voisi kertoa tarinan. Kuinka raapaisin vasemman jalkapohjani sorkkarautaan ja onnuin päivän. Kuinka ryykkäsin vasemman nilkkani parrunpäähän ja iho meni rullalle, ja kuinka se kirvelee saunan jälkeen. Kuinka hyttynen imi oikeaa polvitaivettani ja raavin kutiavan juottopaikan verille.

Taideteokseni eivät ole pinnallisia vaan menevät pintaa syvemmälle. Niiden avulla voi verestää muistoja: itikoita juhannusyönä, nokkosia puutarhan laidalla, laudassa törröttävää naulaa nurmikolla. Niillä on tunnearvoa minulle, eivätkä ne lukuisat rokamat ketään muuta kosketakaan.